Mitä maailma tarvitsee juuri nyt?

Mitä maailma tarvitsee juuri nyt?

Elämme erikoisia aikoja: koronavirus jyllää edelleen, etätöitä tehdään ja toiset nauttivat, toiset kärsivät etätyöapatiasta (HS 28.12.20). Maailmalla seurataan mm. Yhdysvaltain tapahtumia. Lietsooko Trumpin virkasyyte uusia väkivaltaisuuksia? Vai alkaako uuden presidentin Joe Bidenin myötä suvaitsevaisuuden ja erilaistenkin näkemysten kuuntelemisen sekä globaalin yhteistyön aika?

Kuinka sinä voit ja jaksat nyt, tammikuussa 2021? Mitä sinä tarvitset juuri nyt? Ehkä rohkaisua, että näistä suurista haasteista ja epävarmuudesta taas selvitään? Haluatko valoa tulevaisuuteen – tunnelin päähän, vai nyt heti? Mikä sitä valoa ja voimaa toisi? Monille meistä sitä tuovat hyvät ystävät ja työkaverit. Kun kaveri kuuntelee ja ymmärtää, se tuo lohtua ja tsemppiä. – Mutta voisiko olla jokin vielä tehokkaampi tapa auttaa kaveria? – Yksi voimakas väline on koutsaus. Minä annan ja saan koutsausta mm. kävelyillä ystävieni kanssa. Koutsauskävelyistä hyötyvät molemmat osapuolet!

Minun tyypillinen koutsauskävelyni etenee näin: Jos minulla on mielen päällä jokin iso huoli, saatan aloittaa heti tavatessa siitä kertomisen. Ystäväni ymmärtää, että antaa tuon nyt oikein kunnolla avautua, eikä juuri sano mitään, ehkä vähän myötätuntoisesti ynisee ja vähän olkapäätä silittää. Jonkin ajan kuluttua hän saattaa kysyä jotain ja tarkennella. Siinä lenkin ja lähes monologin edetessä minä rauhoitun ja alan miettiä, mitä pitäisi asian suhteen tehdä. Huoli pienenee, ja näen kokonaistilanteen jo valoisammin: alan itse jo suunnitella, miten haluan asian olevan, ja miten lähden askel askeleelta uutta ratkaisua kohti. – Ja mikä parasta, samalla tulee askeleita myös ulkoilmassa! Tähän “koutsauskävelyn” osuuteen saattaa mennä reilusti yli puolet ajasta, mutta jossain vaiheessa sitten älyän kysyä, mitä rakkaalle ystävälle kuuluu, – Välillä kuuluu ihan tavallista elämää, josta molemmat olemme äärimmäisen kiitollisia! – Jos on huoli, sitten minä asetun kuuntelijan ja koutsin asemaan. Kävelyn päätteeksi kiitämme toisiammme ihan sydämen pohjasta, koska olo on ihan erilainen kuin tunti sitten tavatessa.

Elämme merkillisiä aikoja, korona jyllää ja muuntautuu, ja tulevaisuus on epävarma monestakin syystä. Minä en halua “suorittaa” hyvinvointia (HS 21.1.21), vaan annan huolien tulla, ne kuuluvat elämään. – Onneksi niitä saa usein ratkottua ystävien, tai joissakin tapauksissa ihan ammatti-ihmisten avulla. Aina ei voi olla onnellinen ja tyytyväinen, mutta ei kannata murehtia niitä asioita, joille ei mahda mitään. Tartutaan niihin asioihin, joita voimme muuttaa ja ollaan iloisia kaikesta hyvästä, mitä meillä jo on! Tarkastellaan ihania kausivaloja (tai Hiekkaharjun kaunista vestornia…) ja kohta taas kevään merkkejä. – Tavallisia, pieniä ilon aiheita. Kuunnelkaas Edu Kettusen biisi “Tavallinen päivä”! Tällä elämänkokemuksella – olen jo seitsemännellä kymmenennellä –  arvostan suuresti tavallista elämää! – Iloineen ja huolineen.

Jos haluat kokeilla aktiivista, ymmärtävää kuuntelemista ja/tai koutsausta, täältä pääset alkuun ilmaisten Heuristican minioppaiden avulla: 

https://www.heuristica.fi/ilmaiset-minioppaat/

Heuristica voimaa ja valoa

Hiekkaharjun uusi vesitorni tuo valoa ja voimaa iltaisin.

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *