Arjessa meillä jokaisella on hetkiä, jolloin olemme parhaimmillamme – rauhallisia, uteliaita, kuuntelevia ja yhteydessä itseemme ja muihin.
Ja sitten niitä toisia hetkiä – kun kiire, epävarmuus ja paine saavat meidät sulkeutumaan, reagoimaan harkitsematta ja kadottamaan yhteyden.

Nämä vaihtelut ovat täysin inhimillisiä, ja niitä kuvaa hyvin Robert Diltsin kehittämä malli, jossa erotellaan COACH-tila ja CRASH-tila. Malli ei kerro siitä, millainen ihminen olet. Se kertoo siitä, millä tavalla olet läsnä ja suhteessa itseesi ja muihin juuri tässä hetkessä.

Sanat COACH ja CRASH ovat akronyymejä ja toimivat sekä muistirakenteina että metaforisina kuvina kahdesta erilaisesta olemisen tilasta.

• COACH: Centered – Open – Aware –  Connected – Holding
• CRASH: Contraction – Reaction – Analysis Paralysis – Separation –  Hurt

Kun olet COACH-tilassa, keskityt nykyhetkeen ja olet läsnä. Olet avoin uusille asioille ja ajatuksille ja havainnoit maailmaa vilpittömän uteliaasti ikään kuin “tyhjällä päällä” – antamatta ennakkokäsitysten vaikuttaa asiaan liikaa. Olet yhteydessä itseesi ja muihin – rauhallinen ja rauhoittava. Tahdot hyvää, tahdot olla apuna ja tukena.

CRASH-tilassa sekä mieli että keho alkavat ikään kuin supistua. Jokin sinussa kiristyy, jäykistyy tai varoo. Ajattelu kapeutuu, ylianalysoit toisen viestiä ja reagoit tilanteeseen nopeasti ehtimättä harkita. Menetät yhteyden itseesi ja toiseen. Saatat loukkaantua helposti ja jopa loukata toista. Suomeksi CRASH-tilasta voidaan puhua jumitilana tai jopa romahdustilana, jossa hermosto yrittää suojella sinua liialta kuormitukselta.

 Turha edes kysyä, kumpi tila on parempi itsellesi ja kanssaihmisillesi!

COACH ja CRASH eivät ole persoonallisuuksia vaan tiloja

Emme ole “COACH-ihmisiä” tai “CRASH-ihmisiä”. Emme ole “hyviä” tai “huonoja”.
Olemme ihmisiä, jotka vaihtavat tilaa monta kertaa päivässä. Yksi hetki olemme avoimia, seuraavassa jonkun sana ärsyttää. Stressaantuneina emme yleensäkään ole parhaimmillamme.

Kun huomaan olevani CRASH-tilassa, minussa ei ole vikaa – olen vain ihminen. Voin aina valita siirtyä kohti COACH-tilaa. Tähän ei tarvita pitkää meditaatiota tai täydellisiä olosuhteita. Tarvitsen yhteyden – ensin itseeni, sitten toisiin.

Kokeile tätä, kun huomaat olevasi crash

1 Pysähdy hetkeksi ja totea itsellesi: Taidanpa olla crash.
(Tarvittaessa totea tämä myös muille ja poistu hetkeksi jonnekin, missä voit keskittyä)

2 Maadoita ja avaa itsesi.
Tunne maa jalkojesi alla tai istuin allasi.
Avaa keho pienillä liikkeillä: pudota hartiat, venyttele, katsele rauhassa ympärillesi. 
Kun keho avautuu, mieli seuraa perässä.

3 Keskity rauhalliseen hengitykseen.
Ajattele: Nyt hengitän sisään – Nyt hengitän ulos – Nyt hengitän…

4 Kysy lempeästi itseltäsi: “Mikä auttaisi minua juuri nyt?”
Älä analysoi tai etsi syyllisiä.
Älä mieti, miksi olet tässä tilanteessa.
Mieti vain, mitä tarvitset juuri nyt.

5 Jatka lempeää pohdintaa COACHin avulla:

Mikä auttaisi minua juuri nyt…

  C  keskittymään ja olemaan läsnä tässä tilanteessa?

  O suhtautumaan avoimesti ja ennakkoluulottomasti?

  A tekemään tietoisesti havaintoja ilman haitallisia tulkintoja tai ylianalysointia?

  C  saamaan yhteys itseeni ja muihin?

  H kannattelemaan itseäni ja muita?

6 Kun koet olevasi valmis, hengitä vielä pari rauhallista hengitystä ja palaa tilanteeseen COACHina 

Jos tämä kokeilu puhutteli sinua, saatat olla valmis ottamaan seuraavan askeleen

ASAP-verkosto on paikka, jossa opitaan yhdessä ajattelua, läsnäoloa ja auttamista – ja jossa toteutetaan juuri sitä, mitä COACH-tila parhaimmillaan on.

ASAP-coachina et ole yksin: saat ympärillesi yhteisön, jossa ihmiset kulkevat samaan suuntaan, tukevat toisiaan ja vahvistavat toistensa taitoja arjen keskellä.

Matka ASAP-verkostoon alkaa Coaching Ajokortti® -valmennuksesta.
Se antaa sinulle käytännön taidot kuunnella, kysyä ja auttaa toista oivaltamaan – ja avaa oven siihen, että voit jatkossa toimia osana ASAP-coachien yhteisöä.

Lue lisää ASAP-verkostosta

Lue lisää Coaching Ajokortti® -valmennuksesta

Mitä maailma tarvitsee juuri nyt?

Elämme erikoisia aikoja: koronavirus jyllää edelleen, etätöitä tehdään ja toiset nauttivat, toiset kärsivät etätyöapatiasta (HS 28.12.20). Maailmalla seurataan mm. Yhdysvaltain tapahtumia. Lietsooko Trumpin virkasyyte uusia väkivaltaisuuksia? Vai alkaako uuden presidentin Joe Bidenin myötä suvaitsevaisuuden ja erilaistenkin näkemysten kuuntelemisen sekä globaalin yhteistyön aika?

Kuinka sinä voit ja jaksat nyt, tammikuussa 2021? Mitä sinä tarvitset juuri nyt? Ehkä rohkaisua, että näistä suurista haasteista ja epävarmuudesta taas selvitään? Haluatko valoa tulevaisuuteen – tunnelin päähän, vai nyt heti? Mikä sitä valoa ja voimaa toisi? Monille meistä sitä tuovat hyvät ystävät ja työkaverit. Kun kaveri kuuntelee ja ymmärtää, se tuo lohtua ja tsemppiä. – Mutta voisiko olla jokin vielä tehokkaampi tapa auttaa kaveria? – Yksi voimakas väline on koutsaus. Minä annan ja saan koutsausta mm. kävelyillä ystävieni kanssa. Koutsauskävelyistä hyötyvät molemmat osapuolet!

Minun tyypillinen koutsauskävelyni etenee näin: Jos minulla on mielen päällä jokin iso huoli, saatan aloittaa heti tavatessa siitä kertomisen. Ystäväni ymmärtää, että antaa tuon nyt oikein kunnolla avautua, eikä juuri sano mitään, ehkä vähän myötätuntoisesti ynisee ja vähän olkapäätä silittää. Jonkin ajan kuluttua hän saattaa kysyä jotain ja tarkennella. Siinä lenkin ja lähes monologin edetessä minä rauhoitun ja alan miettiä, mitä pitäisi asian suhteen tehdä. Huoli pienenee, ja näen kokonaistilanteen jo valoisammin: alan itse jo suunnitella, miten haluan asian olevan, ja miten lähden askel askeleelta uutta ratkaisua kohti. – Ja mikä parasta, samalla tulee askeleita myös ulkoilmassa! Tähän “koutsauskävelyn” osuuteen saattaa mennä reilusti yli puolet ajasta, mutta jossain vaiheessa sitten älyän kysyä, mitä rakkaalle ystävälle kuuluu, – Välillä kuuluu ihan tavallista elämää, josta molemmat olemme äärimmäisen kiitollisia! – Jos on huoli, sitten minä asetun kuuntelijan ja koutsin asemaan. Kävelyn päätteeksi kiitämme toisiammme ihan sydämen pohjasta, koska olo on ihan erilainen kuin tunti sitten tavatessa.

Elämme merkillisiä aikoja, korona jyllää ja muuntautuu, ja tulevaisuus on epävarma monestakin syystä. Minä en halua “suorittaa” hyvinvointia (HS 21.1.21), vaan annan huolien tulla, ne kuuluvat elämään. – Onneksi niitä saa usein ratkottua ystävien, tai joissakin tapauksissa ihan ammatti-ihmisten avulla. Aina ei voi olla onnellinen ja tyytyväinen, mutta ei kannata murehtia niitä asioita, joille ei mahda mitään. Tartutaan niihin asioihin, joita voimme muuttaa ja ollaan iloisia kaikesta hyvästä, mitä meillä jo on! Tarkastellaan ihania kausivaloja (tai Hiekkaharjun kaunista vestornia…) ja kohta taas kevään merkkejä. – Tavallisia, pieniä ilon aiheita. Kuunnelkaas Edu Kettusen biisi “Tavallinen päivä”! Tällä elämänkokemuksella – olen jo seitsemännellä kymmenennellä –  arvostan suuresti tavallista elämää! – Iloineen ja huolineen.

Jos haluat kokeilla aktiivista, ymmärtävää kuuntelemista ja/tai koutsausta, täältä pääset alkuun ilmaisten Heuristican minioppaiden avulla: 

https://www.heuristica.fi/ilmaiset-minioppaat/

Hiekkaharjun uusi vesitorni tuo valoa ja voimaa iltaisin.

Nykytyöelämässä tarvitaan paljon taitoja, joita ei opita perinteisessä korkeakouluopetuksessa.  Aikuiskasvatuslehdessä kesällä julkaistun artikkelin mukaan työelämätaidot ovat olleet perinteisesti aikuiskasvatuksen ydinaluetta, josta korkeakouluissa ovat vastanneet tyypillisesti erilliset täydennyskoulutusyksiköt. – Minäkin tein sitä työtä parikymmentä vuotta. Nyt, kun monet suuret “täykkärit” on ulkoistettu ja yhtiöitetty, vastuu työelämätaitojen opettamisesta on siirtynyt perustutkintojen opetukseen, usein erilaisiin projekteihin ja tosielämän ilmiöpohjaiseen, autenttiseen oppimiseen. Korkeakoulut ovat vuosi vuodelta yhä kiinnostuneempia kehittämään opiskelijoiden työelämätaitoja. Tämä ja yleensä osaamisperustaisuus on mielestäni hyvä asia, monilla projektikursseilla ja ammattikorkeakoulujen TKI- l. tutkimus- ja kehittämistoiminnassa opiskelija saattaa saada jo “jalan yrityksen oven väliin” ja työpaikan heti valmistuttuaan, tai jopa ennen sitä. 

Eri kysymys sitten on, onko tämä opetusvastuun siirtymä perustutkintoihin tapahtunut kivutta ja mutkattomasti – artikkelin mukaan ei. Perinteinen opettajalähtöinen opetus ei työelämätaitoja juurikaan kehitä, ja muutos opetuksessa tapahtuu hitaasti.

Mitä työelämätaidot sitten ovat? Oman alan osaamisen lisäksi tarvitaan yleisiä, geneerisiä taitoja, kuten luovan, soveltavan, kehittävän ja kriittisen ajattelun sekä vuorovaikutuksen ja yhteistyön taitoja. Pitää hallita myös monenlaisten (digi- ja etä)työkalujen ja -tapojen kirjo. Ja vielä osata toimia aktiivisena kansalaisena tässä monimutkaisessa maailmassa erilaisten ihmisten kanssa, omaa aikaa ja stressiä halliten. – Siinäpä haastetta kerrakseen!

Millainen opetus sitten tukee työelämätaitoja? – Parhaimmillaan opetus simuloi itsenäistä työelämän ryhmätyötä. Opiskelijat toimivat yhdessä yrityksen tai muun organisaation työntekijöiden ja mahdollisesti myös asiakkaiden kanssa. Opettajat ovat taka-alalla, heihin saa yhteyden, mutta yhteydenpito on usein vähäistä, väli- ja loppuraporttia lukuunottamatta.

Artikkelin mukaan opiskelijapalautteessa nousi esiin, että työelämätaitojen kehittämisen kannalta olisi vielä tehokkaampaa, että esim. ryhmätyötaitojen kehittäminen nivottaisiin osaksi projektikursseja systemaattisemmin. Tämä vaatii opettajilta soveltuvan oppimateriaalin ja oppimistehtävien ja arvioinnin kehittämistä. – Tätä on varmasti jo paljon  tehtykin. Meillä Heuristicassa on tarjolla tähän hyvää, kohtuuhintaista – jopa ilmaista – oppimateriaalia. Tyyt.fi –Työyhteisötaitojen digioppaat tarjoavat konkreettisia työkaluja kompaktissa ja selkeässä paketissa. Oppaissa on myös itsearviointia ja soveltavia tehtäviä, joita voi nivoa esim. projektikurssin prosessiin. – Toki oppaat soveltuvat myös jo työelämässä oleville tai vaikkapa ammatillisessa oppilaitoksessa opiskeleville. Opiskelijat pääsevät myös projektikursseilla kokeilemaan yhteistyötä monilta eri aloilta olevien ihmisten kanssa. – Tällöin on jo etukäteen hyvä perehtyä hyvän tiimityön työkaluihin esim. Tyyt.fi -digioppaan avulla. 

Tutustu digioppaisiimme: tyyt.fi

Täältä löydät ilmaiset minioppaamme: https://www.heuristica.fi/ilmaiset-minioppaat/

Oletko väsynyt videokokouksiin? 

Juttelin eilen iltakävelyllä kaverini kanssa. Hänellä oli ollut etäpäivänä kolme pitkää Teams-palaveria, joista kahdessa oli ollut yli kymmenen henkeä mukana. Kokoukset olivat venyneet ja vanuneet, oli käytetty pitkiä puheenvuoroja ja vähän väiteltykin. Äänessä olivat olleet ne, jotka kasvokkainkin käyttävät eniten puheenvuoroja. – Hiljaiset olivat olleet hiljaisia verkossakin. Yksi palavereista oli ollut ns. “hengennostatuspalaveri”, joissa on ideana kertoa kivoista asioista, joita on tapahtunut, kahvikupposen ääressä. Ystäväni olisi tästäkin halunnut jäädä pois, koska oli todella väsynyt, ja ne “oikeat” työt eivät etene, kun istuu palaverissa.

Mikä neuvoksi tällaisessa tapauksessa? – Ensimmäisenä tulee mieleen, että palavereihin osallistujia mietitään tiukasti uudestaan, jos osallistujia on jo yli kymmenen. – Onko kaikkien tarpeen osallistua? Voisiko osallistua vain alkuun (yhteiset asiat), sitten osa jatkaa omia töitään? Toiseksi voisi miettiä, miten palaveria saisi paremmaksi, esim. niin, että tiettyihin tärkeisiin asioihin tutustutaan jo ennakkoon, mikä nopeuttaa keskustelua ja asioista päättämistä. Kokouksen alussa voi olla myös kymmenen minuutin “kuulumiset”-osio, joka on vapaaehtoinen, tiukka asia alkaa täsmälleen tietyllä kellonlyömällä.

Kokousten fasilitoiminen tulee vieläkin tärkeämmäksi, kun kokous järjestetään verkossa. Ihminen ei määräänsä enempää jaksa istua kuulokkeet päässä ruutua tuijotellen. – Välillä on oltava “virkistyshetkiä” yhdessä tai vaikkapa pienissä ryhmissä – tai jopa niin, että jokainen miettii käsiteltävää asiaa rauhassa ihan yksin esim. 10 minuuttia. Pieni taukoliikuntatuokio, alias-aivojumppa tai muu hauska pelituokio on välillä paikallaan… jotakin, mikä herättää ja saa veren taas kiertämään aivoissa. – Nauraminen tekee niin hyvää näinä erikoisina aikoina!

 Tässä Heuristican vinkit etäpalavereihin: 

1. Kirkasta palaverin tavoite ja mieti, kenen oikeasti tarvitsee osallistua siihen!  Voisiko hoitaa osan asioista chatilla tai keräämällä ideat etukäteen esim. Padletilla tai Teamsin tai Googlen dokumentilla, johon kaikki voivat kirjoittaa?
2. Ota alkuun 10 min (vapaaehtoiset) kuulumiset, virallinen palaveri alkaa sitten täsmälleen tietyllä kellonlyömällä, ja silloin on kaikkien oltava paikalla.
3. Jaa ja kierrätä vastuuta ja rooleja. Muistiinpanoja voi tehdä myös yhdessä palaverin kuluessa. Aikataulusta huolehtimista voi myös kierrättää.
4. Pidä kamera päällä ja katso kameraan puhuessasi. Jaa tärkeät dokumentit tai esitys.
5. Noin 45 min välein tauko tai “välipala”: äänestys, peli, parityö tms. – vedä hauska taukojumppa? Tai näytä sellainen videolta!
6. MUISTA ANTAA POSITIIVISTA PALAUTETTA pienistäkin onnistumisista, kaikkien kuullen! Kannustus on näinä poikkeuksellisina aikoina erikoisen tärkeää! Jos olette kuvayhteydessä, on helppo kannustaa kaverin puheenvuoroa peukuttamalla.
7. Ole läsnä!  Näytä hyvää esimerkkiä! 
8. Jos “taustallasi tapahtuu”, tai on sotkuista, käytä virtuaalitaustaa, löytyy hienoja mm. Teamsista ja Zoomista. – Toisaalta voi olla virkistävää, jos jotain hilpeätä näkyy taustalla! 🙂
9. Jos palaveri tuntuu junnaavan paikoillaan, keskeytä palaveri esimerkiksi 10 minuutiksi ja pyydä osallistujia tuona aikana itsekseen miettimään, miten nyt tulisi edetä.
10. Sopikaa yhdessä palaverittomista ajoista. Esimerkiksi maanantaina aamupäivän ja torstaina iltapäivän voi rauhottaa kokonaan palavereilta.
11. Etätyössä ei tule satunnaisia kohtaamisia. Ota silloin tällöin vapaamuotoisia puheluja niille, joiden kanssa lähityössäkin ideoit ja juttelet niitä näitä.
12. Hauska vinkki Me Naisista: silityslaudasta ja kirjapinosta saa hyvän säädettävän pöydän, jos haluat esim. seisoa palaverin aikana!

 Tässä vielä linkki Heuristican työyhteisötaitojen digioppaisiin: tyyt.fi. Ovat aivan huippuja hinta-laatu -suhteeltaan! Painavaa asiaa ja toimivia työkaluja omien ja tiimin taitojen kehittämiseen niin kasvokkain kuin verkossakin! 

Osataanko teillä luoda yhdessä uutta tietoa –  hyödyntäen digiteknologiaa?

Tietotyö on jatkuvaa uuden oppimista ja luomista. Tietotyötä tekee yhä useampi meistä, ja  kaikilla aloilla vaaditaan jatkuvaa uuden luomista ja itsensä sekä työnsä kehittämistä. Osataanko teillä hyödyntää tässä kehittämistyössä uusinta tutkimusta ja sovelluksia? 

Asiantuntija ei pärjää enää yksin, hänen pitää verkostoitua alan kollegojen kanssa. Hänen asiantuntijuutensa ei siis ole pelkästään “omassa päässä”, vaan hajautettuna erilaisiin verkostoihin, tiimeihin ja teknologioihin. Uutta tietoa ja uusia innovaatioita syntyy koko ajan, ja omaa alaa on parasta seurata – tai paremminkin osallistua kehittämiseen – erilaisissa verkostoissa – kasvotusten ja digitaalisesti.

Miten teillä sujuu asiantuntijoiden yhteinen työskentely tiimeissä ja verkostoissa? Saadaanko henkilöstön koko potentiaali hyötykäyttöön, vai jääkö tärkeää osaamista ja tietämystä piiloon? Suomalaisen Työn Liiton teettämän Made by Finland -tutkimuksen  mukaan jopa 82 % ylemmistä toimihenkilöistä ja asiantuntijoista kokee, että he eivät pääse käyttämään työssään koko potentiaaliaan. – Aikamoista haaskausta!!!

Mikä tähän neuvoksi? Asiantuntijoiden työskentelykulttuuria ja osaamisen jakamista voi – ja todella kannattaa – kehittää. Kaikkien tietotyötä tekevien olisi hyvä perehtyä oppimisen ja yhteisöllisen työskentelyn uusiin teorioihin ja malleihin sekä hyödyntää näiden pohjalta kehitettyjä  menetelmiä ja työkaluja. Työelämässä tulee jatkuvasti eteen monimutkaisia ongelmia, joiden ratkaiseminen yksin on äärimmäisen aikaa vievää, jopa mahdotonta. Avuksi tarvitaan hyvät asiantuntijakollegat, verkostot ja toimiva työskentelykulttuuri – sekä oikeat välineet. Täytyy myös olla “know who”:ta eli tietoa siitä, keneltä kannattaa kysyä apua. Kannattaa välillä piirtää oma verkostonsa: Keneltä kysyn neuvoa, ketä itse taas autan, omassa organisaatiossa ja sen ulkopuolella? On myös hyvä pohtia, miten voi täydentää asiantuntijaverkostoaan, esim. sosiaalisen median erilaisissa asiantuntijaryhmissä.

Trialoginen tiedonluomisen malli oppimisen, yhteisöllisen työskentelyn ja asiantuntijakulttuurin pohjana lähestyy oppimista kolmen metaforan ja tason kautta:

1) Yksilön monologista oppimista korostavassa tiedonhankinnan metaforassa tieto on yksilön mielessä loogisesti organisoituneena, ja keskeistä on tiedon siirtäminen oppijalle. Toki tälläkin tasolla ajatellaan, että yk­sit­täi­sil­lä op­pi­joil­la voi olla kä­si­tel­tä­väs­tä asi­as­ta hy­vin­kin eri­lais­ta tie­toa, jon­ka ja­ka­mi­nen li­sää kaik­kien tie­tä­mys­tä, ja että keskustelu (reflektio) auttaa jäsentämään uutta tietoa.

2) Osallistumisen metaforassa oppiminen on dialogista eli tapahtuu vuorovaikutteisessa prosessissa ja on yhteisön jäseneksi kasvamista. Tästä hyvänä esimerkkinä on entisaikojen kisälli-oppipoika -tyyppinen oppiminen, jossa autenttisuus ja  tilannesidonnaisuus korostuu. Opitaan työssä, asiantuntijaa seuraten, yhteisössä kasvaen.

3) Tiedonluomisen metaforassa opitaan tutkien, kehitellen ja tuottaen yhdessä erilaisia tuotoksia, yhdessä sovittujen tavoitteiden suuntaisesti. Tätä kutsutaan trialogiseksi oppimiseksi, jossa yksilön ja yhteisön lisäksi keskeistä ovat jaetut, yhdessä kehitettävät kohteet, eli työ ja oppiminen nähdään uu­den­lais­ten tie­to­jen, rat­kai­su­jen ja in­no­vaa­ti­oi­den tuot­ta­mi­se­na. Tätä on kehittämistyö parhaimmillaan! Digitaalista teknologiaa, esimerkiksi yhteisöllisen kirjoittamisen/tuottamisen välineitä, kannattaa hyödyntää näissä prosesseissa.

Näkö­kul­mat pe­rus­tu­vat Hel­sin­gin yli­o­pis­ton tut­ki­joi­den Sami Paa­vo­lan ja Kai Hak­ka­rai­sen ai­kai­sem­pien tut­ki­mus­ten poh­jal­ta ke­hit­tä­mään jä­sen­nyk­seen op­pi­mi­sen kol­mes­ta ver­taus­ku­vas­ta.

Digiteknologia tukee erinomaisesti trialogista oppimista ja yhteisöllistä tiedon tuottamista. Ilmaiset tai kohtuuhintaiset yhteisöllisen kirjoittamisen/tuottamisen välineet, esim. Google Drive -sovellukset (https://www.google.com/intl/fi_ALL/drive/) tai Microsoftin Office365-sovellukset (https://products.office.com/fi-fi/home)  mahdollistavat yhteisen tuotoksen työstämisen joko eri- tai vaikkapa samanaikaisesti. Erilaiset “seinät”, esim. Padlet https://fi.padlet.com/) tai Tozzl (http://tozzl.com) mahdollistavat ideoiden tai palautteen keräämisen hetkessä suureltakin ryhmältä. Miellekarttoja voi tehdä loogisen jäsennyksen tueksi esim. MindMeisterilla (https://www.mindmeister.com/). Jos organisaatiolla on käytössä esim. Yammer (https://www.yammer.com/ ) tai muu sosiaalisen kommunikoinnin ja jakamisen  alusta, voidaan myös etänä saada tiivis läsnäolon ja tekemisen meininki sekä merkittävää lisäarvoa ja laatua lopputuloksiin. Digivälineiden suuri etu on, että työskentelyprosessi tulee näkyväksi ja siihen on helppo osallistua eriaikaisestikin, silloin, kun itselle parhaiten sopii.

Heuristicalla on tästä tärkeästä aiheesta tarjolla valmennus “Tiedon tuottaminen yhdessä”, Jossa otatte käyttöön näitä tuottavan yhteistyön työkaluja monipuolisesti. Toteutus voi olla myös täysin verkossa.

Lue lisää: https://www.heuristica.fi/valmennukset/tiedontuottaminen/ 

P.S. Tämäkin blogikirjoitus on syntynyt yhteisöllisen kirjoittamisen tuotoksena: Minna Lakkala kirjoitti ensin artikkelin (Lakkala, 2018,  https://verkkojulkaisut.vm.fi/zine/137/article-19191), jonka pohjalta Aino Korhonen sai kimmokkeen aloittaa blogitekstin, jota muokkasivat, täydensivät ja kommentoivat sekä Minna Lakkala että Minna Rasila.