Monet coachit ja työnohjaajat haluavat työskennellä ylimmän johdon kanssa. Minua kiinnostaa enemmän se, mitä tapahtuu asiantuntijatyön arjessa – siellä, missä työt oikeasti etenevät tai jumittuvat.

Näissä tilanteissa asiantuntija jää usein yksin, koska kukaan ei oikein osaa auttaa häntä.

Tätä ohjauksen vajetta voisi helposti loiventaa matalan kynnyksen coachingin avulla.

Coachingin ongelma ei ole se, etteikö se toimisi.
Ongelma on se, että coachingia tapahtuu liian vähän.

Sen pitäisi olla kaikkien saatavilla olevaa arjen vuorovaikutusta – kansalaistaito.

Kun tilanne on hankala, apua ajatteluun pitäisi saada nopeasti – kollegalta, ei vasta ulkopuoliselta asiantuntijalta.
Työssä ei jäätäisi jumiin, vaan tilanteita pystyttäisiin yhdessä selkiyttämään ja viemään eteenpäin mahdollisimman pian.

Siksi kehitän käytännön tapoja ja työkaluja, joilla ajattelun tuki tuodaan osaksi arjen työtä: matalalla kynnyksellä, useamman ihmisen käyttöön ja silloin kun sitä oikeasti tarvitaan. 

Tällä hetkellä teen väitöskirjatutkimusta, jossa ASAP-toimintamallin avulla helpotetaan ohjauksen vajetta ja johtamisen taakkaa.