Fasilitointi ja coaching ovat molemmat tärkeitä työtapoja tulostavoitteellisessa (asiantuntija)työssä. Niissä on paljon yhteistä, tärkeimpänä se, että molemmissa ohjaaja (coach/fasilitaattori) on työtavan ja oivalluttavan prosessin asiantuntija ja asiakas (coachattava yksilö tai ryhmä / fasilitoitava ryhmä) on käsiteltävän asian omistaja ja asiantuntija.

Ohjaaja ei neuvo asiakasta eikä tee asioita tämän puolesta vaan auttaa fasilitoinnin tai coachingin menetelmillä tunnistamaan ja ottamaan käyttöön asiakkaalla jo ovat tai hankittavissa olevat voimavarat.

Se, että ohjaajan ei tarvitse olla käsiteltävän asian asiantuntija, antaa valtavasti mahdollisuuksia fasilitoinnin ja coachingin toteuttamisessa. Asiantuntijuudesta ei tietenkään ole haittaakaan vaan asiantuntemus auttaa oivaltavien ja oivalluttavien kysymysten tekemisessä ja työtapojen valinnassa.

Fasilitointi – mitä se on?

Fasilitoinnin osapuolet ovat Ryhmä ja Fasilitaattori. Ryhmällä on jokin konkreettinen tehtävä ja asiantuntemus sen suorittamiseen. Fasilitaattori auttaa Ryhmää pääsemään tavoitteeseensa.

Fasilitointi sanana tarkoittaa helpottamista – eli Fasilitaattorin tehtävä on helpottaa ryhmän työtä. Fasilitaattori suunnittelee etukäteen tilanteen ja valitsee työskentelytavat siten, että Ryhmä työskentelee mahdollisimman tuloksellisesti ja kaikkien panos saadaan yhteiseen käyttöön tarkoituksenmukaisella tavalla.

Fasilitoinnin avulla Ryhmä tuottaa jonkin konkreettisen tuotoksen. Se voi olla vaikka toimintasuunnitelma, artikkeli, ohjeistus, riskikartoitus tai projektin ositus. Taitavan Fasilitaattorin työkalupakissa on runsaasti menetelmiä, joista valita paras kyseiseen tilanteeseen. Fasilitaattori on siis prosessin asiantuntija. Käsiteltävän asian osaaminen ja tietämys on Ryhmällä.

Taitava fasilitoija nappaa tarvittaessa työkalupakistaan toimivan työkalun ihan ex tempore, vaikkapa kesken palaverin tilanteen sitä vaatiessa, ja tällainen fasilitointi voi olla hyvinkin lyhyt, esimerkiksi 5 -10 minuuttia. Fasilitoidut tilaisuudet sen sijaan ovat fasilitaattorin ennalta suunnittelemia ja niiden kesto voi olla tunnista useampaan päivään.

Sisältyykö työhösi tehtäviä, joissa vastaat ryhmän tuloksellisesta toiminnasta – esimerkiksi esimiehenä, projektipäällikkönä, tiiminvetäjänä, kehittäjänä, asiantuntijana, kouluttajana?

Jos sisältyy, tarvitset ehdottomasti monipuolisen ja tehokkaan fasilitoinnin työkalupakin ja rohkeutta uusien menetelmien käyttöön. Nämä saat kätevimmin Fasilitoinnin tehopäivä -valmennuksesta.

Tutustu Fasilitoinnin tehopäivä -valmennukseen tästä linkistä

Coaching – mitä se on?

Coachingin osapuolet ovat Asiakas ja Coach. Asiakas on tavallisimmin yksi henkilö. Asiakkaana voi olla myös ryhmä.

Coaching on aina tulostavoitteista ja konkreettiseen toimintaan tähtäävää. Coach auttaa Asiakasta määrittelemään tavoitteensa ja toteuttamaan ne. Coach ei – konsultin tapaan – tee asioita Asiakkaan puolesta eikä neuvo Asiakasta, vaan auttaa Asiakasta tiedostamaan ja tunnistamaan käytettävissä olevat voimavarat ja resurssit täysimittaisesti, päättämään tarvittavista toimenpiteistä ja toteuttamaan ne.

Asiakkaalla on tavoite, johon hän pyrkii ja jota hän koutsauksessa käsittelee. Coach ei pohdi sitä, miten kyseiseen tavoitteeseen pääsee vaan Coach auttaa Asiakasta parhaaseen mahdolliseen ajatteluun ja tästä seuraavaan tavoitteen määrittelyyn, toimintaan ja tulokseen. Asiakkaan ajatukset ovat siis käsiteltävässä asiassa, Coachin ajatukset ovat Asiakkaan ajatuksissa! (ks kuva alla)

Coaching on pitkään mielletty kalliiksi, harvojen saatavilla olevaksi ja vain ammatticoachien osaamaksi johdon työkaluksi. Me kaikki voimme kuitenkin helposti auttaa toisiamme – ja itseämme – parempaan ajatteluun, toimintaan ja tulokseen koutsaamalla. Koutsaus ei ole rakettitiedettä. Taitona se on vähän kuin polkupyörällä ajo: harva osaa sen syntyessään mutta kerran opittuaan ja harjaannuttuaan sen voi ottaa käyttöönsä uudelleen ja uudelleen.

Itse asiassa koutsaus on nykytyöelämässä usein ainoa tapa, jolla voimme todella auttaa toisiamme. Harvalla meistä on esimies tai muu ohjaaja, joka osaa antaa meille ohjeita tai neuvoja työmme suorittamiseen. Jos meillä on hommansa osaava Coach, hän voi auttaa meitä oivalluttavilla kysymyksillä ajattelemaan paremmin ja edistymään työssämme.

Haluatko auttaa tiimiäsi, kollegoita, läheisiä ja itseäsi koutsaamalla kohti tavoitteita ja parempaa (työ)elämää?

Jos haluat, niin Coaching Ajokortti® -valmennus on juuri sinua varten. Ota haltuun koutsauksen perustaidot ja lähde vahvasti “liikenteeseen”.

Tästä linkistä lisätietoa Coaching Ajokortti ® -valmennuksesta

Coaching ja fasilitointi – kumpaa taitoa tarvitaan enemmän?

Tähän kysymykseen vastaus on, että molempia taitoja tarvitaan ja jokaisen kannattaakin miettiä, kumpaa taitoaan lähtee kehittämään ensin.

Jos pääpaino on ryhmän ohjaamisessa, ehdotamme fasilitointia.

Jos pääpaino on yksilöiden – ja itsensä – johtamisessa, ehdotamme coachingia.

Toisaalta niitä voi lähteä kehittämään samanaikaisestikin, sillä ne tukevat toinen toisiaan.

Haluatko pikaisesti ja sitoumuksetta tarjouksen omasta Fasilitoinnin tehopäivästä tai Coaching Ajokortti -valmennuksesta?

Ota yhteys puhelimitse 040 5536774, sähköpostilla minna.rasila@heuristica.fi tai tällä lomakkeella!

Oikein hyvää, energistä lomilta paluuta!

Olen itse alkutaipaleella koutsauksessa, suoritin omassa valmennuksessamme Minna Rasilan johdolla Coaching Ajokortin äskettäin. Harjoittelen edelleen, paljon on vielä opittavaa ja pohdittavaa. Suurin oivallus minulle on ollut kuuntelemisen tärkeys. Toki olen ennenkin kuunnellut, mutta melkein aina on pitänyt ne omat ajatukset saada väliin sanottua “ennen kuin ne unohtuvat”. Nyt – ainakin koutsaustilanteessa – annan vaikka “pienen taidepaussin” syntyä, jos koutsattava miettii, enkä täytä hiljaista hetkeä omilla ajatuksillani tai yritä täydentää lausetta loppuun. Pyrin toimimaan “tyhjällä päällä”, ilman omaa agendaa.

Toinen oivallus on ollut, että koutsaus antaa lähes rajattomat mahdollisuudet auttaa ympärillä olevia ihmisiä. Ei tarvitse olla kaverin aihepiirin asiantuntija, riittää, että osaa kysyä avoimia kysymyksiä, kuunnella niin, että pyrkii oikeasti ymmärtämään, ja muistaa tarkistaa, onko ymmärtänyt oikein. Ei tarvitse “ohjata” koutsattavaa minnekään suuntaan, hän siinä ratkoo itse solmujaan ja minä vain autan häntä ajattelemaan. Toisaalta: mitä enemmän ymmärrän kaverin työtä ja elämää, sitä paremmilla kysymyksillä osaan auttaa häntä eteenpäin.

Työelämässä business coaching -valmennukset ovat suunnattu lähes poikkeuksetta esimiehille ja johtajille. Tämä on siinä mielessä ymmärrettävää, että valmennukset ovat pitkiä ja usein todella kalliita. – Ei voi ajatella, että yrityksessä tai muussa yhteisössä kaikki osallistuisivat monen opintopisteen koulutukseen. Tällöin vain tämä jalo taito jää harvojen ja valittujen käsiin. – Mitä enemmän olen koutsausta harjoitellut, sitä enemmän näkemykseni siitä, että koutsaustaitoja pitäisi olla kaikilla, on vahvistunut. Ajattelen ihmisen (työ)hyvinvoinnista niin, että se ei jatku aina samanlaisena. Välillä menee todella lujaa, kaikki sujuu ja on mahtava tiimihenki. – Sitten saattaa tulla tasaisen puurtamisen ja leipääntymisen  kausia tai aallonpohja, jolloin vaarana on väsähtää ja kyynistyä, torjua jokin uusi asia, joka vaatisi aluksi enemmän työtä ja ponnistelua. Tällaisissa tilanteissa tarvittaisiin koutsia.

Koutsauksesta on hyötyä ihmisen elämän erilaisissa nivelkohdissa. Kun omat ajatukset ovat solmussa tai ihminen on valinta- tai jopa pattitilanteessa, koutsaus voi auttaa oman suunnan ja tavoitteiden selvittämisessä ja sitten askel askeleelta tavoitetta kohti. Näen, että koutsauksen avulla voitaisiin välttää monta uupumista tai sairauslomaa, jos joku ajoissa istahtaisi kuuntelemaan – ihan loppuun asti – (työ)kaverin tilanteen ja  huolen. Sitten vielä kysyisi niitä tarkentavia kysymyksiä ja auttaisi näin kohti koutsattavan omia tavoitteita. – Ja jos koutsaus olisi yleisesti ja aktiivisesti käytössä, vaikkapa 10-20 minuutin “pikakoutsauksina”, ei ehkä isoja solmuja niin paljoa syntyisikään. Jos koutsaus vertais- ja elämäntaitona kuuluisi meidän kaikkien työkalupakkiin, selviäisimme vähemmin vaurioin elämän kolhuista ja varmasti niitä tähtiäkin syttyisi aina silloin tällöin!

Lisää koutsauksesta meidän kaikkien: nuorten, ikäihmisten, työelämässä olevien, työttömien, maahanmuuttajien, opiskelijoiden, pariskuntien, perheiden… ihan kaikkien elämäntaitona: https://www.heuristica.fi/coaching-kansalaistaidoksi/

Autammeko ajoissa kuuntelemalla kaveria?

Me suomalaiset olemme maailman onnellisin kansa. Kun tämä tulos julkaistiin, joku (suomalainen) totesi hauskasti, että jos me olemme maailman onnellisimpia, mitenkähän onnettomia ne muut ovatkaan?

No, kyllähän meillä on moni asia hyvin ja ainakin menossa parempaan suuntaan. Talous on kasvussa ja luottamus tulevaisuuteen vahvistunut. Vienti vetää ja ihmiset uskaltavat taas kuluttaa, kauppa käy. – Tämä tietää lisää töitä ja aikamoista kiirettä, jos ei palkata lisää tekijöitä. – Toinen osuva lausahdus: “Olen osittain onnellinen, vain kiire varjostaa onneani. Olisi ihanaa nauttia vapaa-ajasta huolehtimatta tekemättömistä töistä.” Kova vastuu ja halu säilyttää työpaikka ajavat monet meistä tekemään pitkää päivää ja joustamaan liikunnasta, ystävien tapaamisesta, sohvalla pötköttelystä ja muusta rentouttavasta ja palauttavasta toiminnasta.

Kevät on ihanaa aikaa: Valon määrä lisääntyy valtavasti, ja useimmat meistä virkistyvät ja aktivoituvat: rantakuntoon pitäisi päästä ja suunnitella kaikenlaista mukavaa kesäreissua. – Osa meistä taas ahdistuu: pitäisi olla onnellinen, kun kaikki on päällisin puolin hyvin. – Mutta kun ahdistaa, eikä saa unta. Aamulla väsyttää ja niitä kellojakin taas siirrettiin, pitää nousta “kukonlaulun aikaan”… tasan ei käy onnen lahjat! On karua, että keväisin Suomessa tulee nousupiikki itsemurhatilastoihin. – Juuri, kun kaikki ihana on edessä! Työterveyslääkärit tekevät masennusdiagnooseja ja kirjoittavat pitkiä sairauslomia ja masennuslääkereseptejä. Masentunut saattaa eristäytyä kotiinsa pilleripurkin kanssa, eikä toipuminen alakaan, tilanne voi jopa pahentua. Asiasta kirjoitti työterveyshuollon erikoislääkäri Anita Riipinen Hesarissa 22.3.18.

Miten tällaista kierrettä voisi ehkäistä ennalta? Miten huomaisimme, että työkaverilla on vaikea tilanne: liikaa töitä tai liikaa monimutkaisia ongelmia yksin ratkottavaksi? Auttaisiko “ihmisen lukeminen ja kuunteleminen”? Läsnäolo ja aitoon ymmärtämiseen pyrkiminen? Kaverin omien resurrssien pohtiminen, tiedostaminen ja vahvistaminen?

Voisiko tällaista yhdessä harjoitella? Kuuntelemisen paras ja jaloin kaveri on koutsaus. Koutsausta voivat oppia ja harjoitella kaikki, ja siihen ei tarvita aina monen opintopisteen järeää koulutusta. Parilla hyvällä työkalulla saa paljon hyvää aikaan!

Jos työpaikoilla olisi useita koutsaustaitoisia työkavereita, tai vaikkapa koutsausrinkejä, saatettaisiin välttää näitä pitkiäkin sairauslomia. Kuunneltaisiin ja voimautettaisiin työtovereita. Toki on aina erotettava kuuntelemisen ja koutsauksen tarve terapian tai lääkärin avun tarpeesta. Sen takia peräänkuulutankin ajoissa toimimista, turvarakenteiden vahvistamista työyhteisöissä ja ihan kaikissa muissakin yhteisöissä: opiskelijat, ikäihmiset, maahanmuuttajat, työttömät – kaikki –  hyötyvät koutsauksesta ja kuulluksi tulemisesta ihan varmasti.

Koutsaus siis tekee yhä tähtiä vapauttamalla koko potentiaalimme, mutta toimii myös ennaltaehkäisijänä, kun torjutaan ahdistusta, masennusta ja loppuunpalamista. Kaikilla pitäisi olla oikeus koutsaukseen. Siksi olemme aloittaneet tämän vuoden alusta Coaching kansalaistaidoksi – Koutsi kaikille -hankkeen. Jos kiinnostuit, lue lisää: https://www.heuristica.fi/coaching-kansalaistaidoksi/

Osaammeko kuunnella ja lukea toisiamme?

Teen paljon etätöitä, seuranani on lähes 14-vuotias koiramme. Se vetelee koiran unta viereisellä sohvalla, mutta kun lähden liikkeelle, se seuraa vähintään katsellaan, mitä tapahtuu. Tarkasti. Tiettyjen (ulko)vaatteiden pukeminen saa vanhan herran innostumaan: nyt päästään lenkille! Hiihtovarusteet aiheuttavat taas pään painumisen: ladulle ei pääse mukaan. Koiramme siis lukee ja kuuntelee minua sekä osaa vetää tarvittavat johtopäätökset.

Entäpä me ihmiset? Kun mieheni tulee kotiin, pikaisen pusun jälkeen jatkan usein töitäni “omalla toimistosohvallani”. Saatan jotain työhöni liittyvää kommentoida, ja mieheni ehkä kertoo jonkin päivän tapahtuman. Keskityn kuitenkin tekemiseeni niin, että en usein muista mitään siitä, mitä on keskusteltu. Tuore esimerkki: Eräs asiakkaamme oli unohtanut ottaa materiaalinsa ja muistiinpanonsa valmennuksen jälkeen mukaan. Otin  ne päivän päätteeksi talteen ja lupasin laittaa postiin. Minulla ei ollutkaan riittävän isoa kirjekuorta “etätyöpaikalla”, joten pyysin miestäni kauppareissulta tuomaan sellaisen ja huikkasin perään, että hän toisi myös parsinneuloja (ihan omaan käyttöön…). Mieheni toikin sitten ison kuoren ja sanoi jotain, mikä meni minulta täysin ohi (olin kyllä kuulemma vastannut). Lähetin isossa kuoressa materiaalit asiakkaalle. – Ja lähetin samalla parsinneulat ja postimerkit, jotka mieheni oli näppärästi sijoittanut ostamaansa isoon kuoreen! 🙂

Näitä väärinymmärryksiä ja kuuntelemattomuuksia sattuu silloin tällöin meille kaikille. – Mutta käsi sydämelle: entäpä sitten, kun istumme kokouksissa tai vaikkapa kahdenkeskisissä neuvotteluissa. – Kuuntelemmeko todella, mitä sanotaan? Olemmeko läsnä, vai ovatko ajatukset jo seuraavissa haasteissa, tai seuraavassa omassa puheenvuorossa? Onko puhe “kilpalaulantaa” ja pitkiä monologeja, ohessa kännykän kurkkimista ja räpläämistä? Tai ehkä kuuntelemme ja katsomme jopa silmiin, mutta pysymme tiukasti omassa “poterossamme”, emme asetu puhujan maailmaan ja pyri ymmärtämään  asiaa hänen näkökulmastaan ja lähtökohdistaan.

Käsi omalla sydämellä: kaikkea tuota on tehty. Ja paljon. Mutta nyt olen opettelemassa kuuntelemisen taitoja uudelleen, ja ihan tosissaan. Olen opiskellut ja harjoitellut koutsaamista. Se perustuu “tyhjällä päällä” kuuntelemiseen, hyviin kysymyksiin, jotka laajentavat koutsattavan näkökulmaa ja mahdollisuuksia sekä ohjaavat asettamaan tavoitteita. – Ei tungeta omaa agendaa, vaan kunnioitetaan “asiakasta”. Tämä saattaa olla vaikeata aluksi, mutta myös vapauttavaa: ei tarvitse tietääkään kaikkea ja olla neuvomassa, vaan voi auttaa ihan vain kysymällä ja kuuntelemalla. – Ja hyväksyvillä, kannustavilla eleillä ja ilmeillä. Koko olemuksella. Olemalla läsnä.

Minua on tällä tiellä auttanut – ja yhä auttaa –  kollegani Minna Rasilan tekemä miniopas “Nosta kuuntelemisen tasoa”. Pähkinänkuoressa painavaa asiaa kuuntelemisen tasoista ja mahdollisuus itsearviointiin. Kuuntelemisen taito on tärkein vuorovaikutustaitomme ja sen kehittäminen on täysin omissa käsissämme. Auttaisiko opas sinuakin? Saat sen ilmaiseksi käyttöösi osoitteesta: https://www.heuristica.fi/materiaalit/

Jälkikirjoitus: Puhuin juuri kollegani Minnan kanssa pitkän puhelun. Minulla oli niin paljon asiaa, tunnetta ja omaa näkökulmaa, että Minnan piti pariin kertaan sanoa: Aino, kuuntelisitko? – Vielä siis harjoittelen! Toivottavasti harjoitus tekee mestarin?

Erään asiakkaamme työpaikalla pohdittiin, että ei varmaan uskalla antaa kaikkien työntekijöiden opetella coaching-taitoja, koska koutsaus-keskusteluissa saattaa nousta esiin herkkiä ja vaikeita asioita. Ja kun työyhteisö on muutenkin vahvassa muutos- ja kuohumistilanteessa, pelätään asioiden käsittelyn lisäävän ahdistusta.

Toinen asiakkaamme taas totesi – onneksi vähän vitsinä – että pelkää omien sisäisten koutsaus-asiakkaittensa hakeutuvan uusiin tehtäviin organisaation ulkopuolelle. Sen verran paljon tulee esille nurinaa työnantajaa kohtaan.

Jäin miettimään tätä kovasti, koska omassa ideaalimaailmassani kaikki osaisivat koutsata – sekä toisiaan että itseään. 

Riski siitä, että koutsaus tuo esille vaikeita asioita on olemassa – ja jopa erittäin todennäköinen. Mutta onko se vaarallista ja paha asia? Ne vaikeat asiathan ovat joka tapauksessa olemassa riippumatta siitä koutsaavatko työntekijät toisiaan vai eivät. Jos ja kun ne ovat olemassa, niin eikö ole vain hyvä asia, että ne tulevat puheeksi? Ja nimenomaan ratkaisukeskeisellä koutsaavalla otteella, jolloin asian esille tuoja käsittelee koutsinsa avustuksella vahvasti myös omaa osuuttaan, omia tavoitteitaan ja omia vaikuttamismahdollisuuksia tilanteessa.

Vaihtoehtona  on se, että 1) ei puhuta lainkaan tai että 2) asioista puhutaan epävirallisesti. En osaa sanoa, kumpi näistä vaihtoehdoista on parempi, kumpi huonompi. Jos asioista ei puhuta lainkaan, ne painavat yksittäisten henkilöiden mieltä ja saattavat saada sellaisia merkityksiä, joita niillä objektiivisesti tarkastellen ei lainkaan olisi. Ja kun asioista puhutaan epävirallisesti, ollaan useimmiten valituksen ja voivotuksen tilassa, joka harvoin on ratkaisukeskeistä ja tuloshakuista.

Uskallatko ottaa riskin ja uskoa jokaisen työntekijän – tai edes lähes jokaisen – kykyyn löytää osaavan vertais-koutsin hellässä ohjauksessa vastaukset kahteen tärkeään kysymykseen: Mitä minä nyt tässä tilanteessa haluan? Miten minä menen tätä tavoitettani kohti?

Urheilun ja työelämän huipputiimit

“Mestari ja maestro” Tero Tiitu ja hänen diplomityönsä ohjaaja Esa Saarinen olivat Ylen aamu-tv:ssä 8.2.18 kertomassa tiimityöstä suomalaisten huippu-urheilujoukkueiden parissa. Tero Tiitu on entinen salibandyn Suomen maajoukkuepelaaja. Aktivoiduin seuraamaan haastattelua tarkemmin, kun huomasin miesten puheessa lukuisia yhtymäkohtia omiin työelämävalmennuksiimme ja ajatuksiimme. Urheilun huippujoukkueiden tiimiytymisen tukeminen on keskeistä, kun pyritään ja päästään maailmanmestareiksi. Samat lainalaisuudet hyvän ja toimivan tiimin kehittämisessä pätevät sekä huippu-urheilussa että työelämässä.

Tiimeistä kaikki “sinfonisesti” irti

Tiitu on etsinyt yhteisiä menestystekijöitä useiden suomalaisten huipulla olevien urheilujoukkueiden tiimeistä. Hänellä oli myös voimakas oma kokemus salibandyjoukkueestaan ja sen tiimityöstä. Hän haastatteli kahtatoista huippuvalmentajaa tutkimustaan varten. Lajeja oli salibandysta, koripallosta ja lentopallosta muodostelmaluisteluun ja joukkuevoimisteluun, sekä mies- että naisjoukkueita. Lajit valikoituivat kahdesta syystä: Ne edustavat korkeata keskinäistä riippuvuutta, ja yhteistyöllä on näissä lajeissa suuri merkitys. Nämä joukkueet ovat myös pärjänneet maailmanlaajuisesti todella hyvin. Ne ovat yhdessä paljon enemmän, kuin vain yksilöidensä summa. On todella tärkeää saada näistä tiimeistä “sinfonisesti” eniten irti.

Tiimeistä löytyi lojaalisuutta ja rehellisyyttä

Löytyi viisi tekijää, jotka yhdistivät huipputiimejä. Arvoista nousivat yhteisiksi ja konkreettisesti käytännössä näkyviksi rehellisyys, lojaalisuus, periksiantamattomuus ja nöyryys. Tehdään töitä tiimin eteen, ei niinkään yksilönä, ja pystytään avoimesti keskustelemaan vaikeistakin asioista hyvässä ja luottamuksellisessa ilmapiirissä. Lojaalisuus näkyi vaikkapa siinä, että jos tiimiin tuli uusi pelaaja, joka vei toiselta yksilöltä omaa peliaikaa, aikaa menettänyt kykeni ajattelemaan tiimin yhteistä etua, eikä jäänillä oli “kohottavia arkirutiineja” ja aitoa läsnäoloayt harmittelemaan tilannetta. Palveltiin ensisijaisesti tiimin etua, ei omaa. Tämä ei kuitenkaan sulkenut pois tähtiä ja yksilöllistä kukoistusta, ne syntyvät ikään kuin “sivutuotteena”.

Tiimeillä oli “kohottavia arkirutiineja” ja aitoa läsnäoloa

Toinen tiimejä yhdistävä tekijä oli “kohottavat arkirutiinit”, esim. hyvät huomenet silmiin katsoen, yhdessä syöminen ja keskusteleminen sekä aito läsnäolo, kännykät olivat poissa näistä tilanteista. Tällaiset sopimukset eivät ole niin tyypillisiä työelämässä. Lisäksi huipputiimeistä löytyi luottamuksen ja kunnioituksen ilmapiiri, sekä läsnäolevan ja luottamuksellisen vuorovaikutuksen piirteitä. Luottamus oli niin vahva, että pystyttiin heittäytymään tilanteeseen ja saamaan itsestä kaikki irti. Psykologisesti turvallinen ilmapiiri mahdollisti oman potentiaalin täysimääräisen realisoitumisen. Tämän potentiaalin antaminen tiimin käyttöön edellyttää syvän luottamuksen ja kunnioituksen ilmapiiriä.

Tiimiläiset luottivat itseensä ja toisiinsa

Tämä kaikki ovat mahdollista vain, jos tiimiläiset tuntevat hyvin itsensä. Itsetuntemuksen parantamiseksi huipputiimeissä käytettiin mm. persoonallisuusanalyysejä ja järjestettiin tilanteita, joissa yksilöt voivat avautua ja kertoa itsestään syvällisemmin. Tällaisten psykologisten keinojen käyttäminen huippu-urheilijoiden tiimeissä on verraten tuore ilmiö, ja “uranuurtaja” Erkka Westerlundille on jopa aikoinaan naureskeltukin “äijäpiireissä”, vaan eipä naureskella enää! – Sen verran tehokkaiksi nämä keinot ovat osoittautuneet. Meillä ei ole pienessä maassa varaa jättää käyttämättä sitä potentiaalia, mikä meihin ihmisinä sisältyy. Näin vain yhä työelämässä tapahtuu, tuore Suomalaisen työn liiton tutkimus vuodelta 2017 kertoo, että jopa 82 prosenttia ylemmistä toimihenkilöistä ja asiantuntijoista kokee, että heidän vahvuuksiaan ei tunnisteta työnantajien puolelta tarpeeksi hyvin.

Samat työkalut työelämän huipputiimien kehittämiseen

Se, mikä sai minut erityisesti höristämään korviani ja hakeutumaan Esa Saarisen ja Tero Tiitun haastattelua seuraamaan, oli havainto, että me Heuristicassa käytämme juuri näitä samoja tutkittuja, toimiviksi myös käytännössä havaittuja menetelmiä ja työkaluja tiimien ja itsensä johtamisen kehittämisessä huippuunsa. Toimii! Ja tulosta syntyy! – Ja aiheeseen pääsee ihan ilmaiseksi tutustumaan esim. minioppaidemme avulla: https://www.heuristica.fi/materiaalit/

Linkki Yle Areenan haastatteluun: https://areena.yle.fi/1-4355223

Lue lisää MadebyFinlandin tutkimuksesta: